KOSKETUKSEN LÄMPÖ

Olen alkuperäiseltä koulutukseltani lähihoitaja. Myöhemmin opiskelin myös jalkahoitajaksi. Vähitellen erilaisten mielenkiinnon kohteiden perässä olen laajentanut osaamistani erilaisiin hemmotteluhoitoihin, klassiseen hierontaan ja energiahoitoon.

Tärkeimmäksi työkseni olen kuitenkin kokenut perheeni <3. Nyt kun lapseni ovat hieman kasvaneet, on tilaa tullut itselle yhä enemmän. Muutamia vuosia sitten koin syvän uupumisen. Pohjalta ylös pääseminen on ottanut aikansa, mutta olen todella kiitollinen siitä ajasta. Se on muuttanut paljon minua ja ajatteluani.

Vasta kun voimat loppuivat, ja sinkouduin vauhdin ulkopuolelle, näin selvästi millaisessa oravanpyörässä juoksemme, miltei jokainen. Tuottavuus ja tehokkuus ovat arvostettua. Lapsista otetaan paljon irti jo koulussa. Mitä kaikkea ekaluokkalainen voi oppia, entä kolmasluokkalainen? Opiskelijoilla on tiukka aikataulu, ja työelämässä vaaditaan tehokkuutta, joka näkyy kiireenä ja stressinä. Työpaikoilla on pula tekijöistä, joka näkyy töissä olijoiden jaksamisessa. Vauhti on monesti niin kova, että emme ehdi miettiä tekemiemme asioiden mielekkyyttä. Emme ehdi olla läsnä siinä mitä teemme, kun mieli on jo suunnittelemassa seuraavaa vaihetta. Emme ehdi kokea ja tuntea mitään, emme ehdi edes nähdä, saati koskettaa toisiamme, kun on vain mentävä eteenpäin. On selvittävä ja suoritettava. Olemme vaarassa unohtaa jopa itsemme. Siinä samassa vauhdissa olin ollut itsekin mukana, tajuamatta sitä itse. Kala ei tiedä uivansa vedessä, ennen kuin se otetaan sieltä pois.

Tätä miettiessäni tulin surulliseksi.  Ajattelin että jotain olisi tehtävä. Kuinka ihmisten vauhdin voisi hiljentää, ja antaa kokemus, että joskus on lupa hetkeksi päästää irti ja hellittää? Pitäisi olla joku, joka voisi tarjota ihmisille edes pieniä hetkiä pysähtyä itsensä äärelle. Pitäisi saada tuntea, että on lupa hetki hellittää, ja vain nauttia olemisesta. Tulisi olla keinoja auttaa päästämään irti stressistä, jota kannamme kehossamme ja mielessämme. Jokaisen pitäisi saada kokea että on joku, jolla on aidosti aikaa juuri minulle. 

Myös itse toipuessani tajusin, kuinka elämä kulki koko yhteiskunnassa nopeaa, asioita suoritetaan ja tehokkuutta lisätään. Ymmärsin vähitellen, että minun tahtini oli hitaampi, lempeämpi. Elämää kuuntelevampi. Halusin hidastaa vauhtini sellaiseksi, että voisin nauttia matkan jokaisesta maisemasta  ja hetkestä. Tämä herätti vähitellen ajatuksen että ehkä joku toinenkin kaipaisi hieman hitaampaa tahtia. Saattoi olla joku muukin, joka kantoi kehossaan taakkaa ja stressiä josta irti päästäminen ei yksin aina ole helppoa. Minä voisin osaltani auttaa tässä.

Näitä mietiskellessä syntyi ajatus omasta toiminnasta, jossa voin tarjota rauhallisia, rentouttavia ja palauttavia hetkiä ihmisille, jotka sitä kaipaavat. Siten syntyi Kosketuksen Lämpö.

Haluan tehdä tätä työtä sydämellä, kiireettömästi. Niin, että minulla on aikaa olla läsnä ja kuunnella mitä Sinulle oikeasti kuuluu. Hoitoihin kuuluu kosketus. Se on iso osa kohtaamista työssä jota nyt teen. Kosketuksen voimaa ei voi vähätellä. Hetken hidastaminen yhdistettynä lempeään, hyväksyvään kosketukseen parantaa syvemmin kuin arvaammekaan. Se saa ihmisen tuntemaan itsensä hyväksytyksi ja tärkeäksi.

Kosketuksen Lämmössä saat olla oma itsesi, sellaisena kuin olet; keskeneräisenä, vahvana, iloisena tai surullisena. Tärkeintä on että voit sallia itsellesi hetken vain olla.