Oletko Aku Ankka vai Hannu Hanhi, ja voitko siihen vaikuttaa itse? Saatamme joskus ihmetellä, miksi joillekin ihmisille kaikki asiat näyttäytyvät aina kauniina ja helppoina. Asiat ovat hyvin ja he jopa vaikuttavat olevan terveempiä kuin muut ihmiset.
Kun ajattelemme tunteita, mieleemme tulvii pitkä lista erilaisista mielentiloista. Yksinkertaistettuna voimme ajatella olevan kolme perustunnetta; viha, pelko ja suru. Usein kun puhumme tunteista, luettelemme erilaisia olotiloja.
Onko elämä kärsimystä, onnellisuutta, vai sopivaa sekoitusta näitä kumpaakin, maustettuna kaikilla tunteilla, joita me ihmiset saamme kokea? Onko kärsimys onnellisuuden vastakohta, vai ovatko nämä kaksi ystävät, jotka tukevat toisiaan?
Ihmisten varjoista kuulee nykyään puhuttavan monessa paikassa. Mitä ne siis ovat, miksi niistä puhutaan? Varjoiksi sanotaan niitä tunteita ja tapahtumien aiheuttamia jälkiä, joita olemme kokeneet elämämme aikana, ja joista on jäänyt meihin tunnejälki. Kielteisiksi kokemiamme asioita.
Tässä blogissa yritän hahmottaa sitä porttia, jota kautta voisi päästä alkuun sille pitkälle polulle, tai tielle, josta matkaa voi lähteä tekemään kohti todellista itseään. Ehkä saat käteesi jonkinlaisen punaisen langan, jota voit tunnustella, tuntuuko se omalle, tutulle ja turvalliselle. En missään vaiheessa väitä tätä porttia ainoaksi oikeaksi, vaan toivon että tunnustelet itsessäsi haluatko astua juuri tästä portista.
Olen käynyt läpi syvän uupumuksen. Toipumisvaiheessa etsin keinoja sekä fyysisen että psyykkisen tasapainon löytämiseksi. En tässä tekstissä kuitenkaan puhu nyt fyysisestä toipumisesta, vaan psyykkisestä tasapainon etsimisestä.
Ihmisyyden äärellä oleminen, Ihmisyys, ihmisenä oleminen, kasvaminen – sen kaikki puolet kiinnostavat minua. Kuka minä olen, ja keitä me olemme? Haluan lähteä alusta, syntymästä. Millaisina synnymme? Kun katselet vastasyntynyttä, et voi olla huomaamatta hänen viisasta, uteliasta katsettaan. Hän on vahvasti yhtä ympäristönsä kanssa – niin vahvasti, että ei tiedosta olevansa erillinen yksilö. Onko meillä ajatuksia?