VARJOT, MITÄ NE OVAT MEISSÄ?

Haluatko kuunnella tekstin lukemisen sijaan? Voit tehdä sen tästä:

Ääninauhan taustamusiikki: Youth by @iksonmusic

Ihmisten varjoista kuulee nykyään puhuttavan monessa paikassa. Mitä ne siis ovat, miksi niistä puhutaan? Varjoiksi sanotaan niitä tunteita ja tapahtumien aiheuttamia jälkiä, joita olemme kokeneet elämämme aikana, ja joista on jäänyt meihin tunnejälki. Kielteisiksi kokemiamme asioita.

Meillä kaikilla on elämämme aikana tapahtunut asioita tai olemme joutuneet tilanteisiin, joihin on liittynyt voimakkaita kielteisiä tai ikäviä tunteita. Tapahtumahetkellä emme aina pysty tai osaa käsitellä kaikkia voimakkaita tunteita, jolloin keho ”varastoi” nämä tunteet myöhempää käsittelyä varten. Jokaisesta kokemuksesta kehoomme jää tämä tunnejälki. Osa tunteista jää vain hetkeksi, mutta osa painuu syvemmälle kehoon, jos meillä ei ole resursseja sillä hetkellä tunteen kohtaamiseen ja käsittelyyn.

Myöhemmin saatamme luulla käsitelleemme ja poistaneemme tällaisen negatiivisen tunteen, mutta todellisuudessa monet asiat voivat olla niin kipeitä, että meillä ei ole tai ole ollut resursseja näitä asioita kohdata. Saatamme pitkienkin aikojen päästä kertoa/muistella näitä asioita, ja näissä tilanteissa aiemmin tapahtumahetkellä olevat tunteet nousevat yllättäen koettavaksemme, ehkä aina uudelleen ja uudelleen. Tämä on normaalia. Mutta joskus hyvinkin kuormittavaa. Emme osaa päästää tunteesta irti, ja painamme tunteen takaisin ”piiloon” kehoomme.

Joskus olemme painaneet negatiivisen muiston tai tunteen niin syvälle sisimpäämme, että saatamme jopa unohtaa mitään negatiivista tapahtuneen. Tämä tietysti on hyvä suojamekanismi voimakkaissa traumoissa, mutta joskus se saattaa kääntyä itseään vastaan.

Ihmisten herättämät  tunteet minussa –  kenen ne ovat ja mistä ne tulevat?

Edellisessä kappaleessa mainitsin, että muistellessa mennyttä tapahtumaa, ikävät tunteet saattavat nousta pintaan, nähtäviksi, käsiteltäviksi ja irti päästettäviksi. Mutta on muitakin keinoja nähdä omat varjonsa.

Peilinä toimimisesta puhutaan paljon. Peili voi olla toisen ihmisen toiminta tai sanat. Toinen ihminen peilaa meille sen, missä olemme jääneet huomiota, hoivaa ja hellyyttä vaille. Hän peilaa meille niitä kipukohtia, joita meihin on jäänyt erilaisissa traumoissa. Toinen peilaa meille ne kohdat, joissa on tunteita, joita kukaan ei ole tapahtumahetkellä nähnyt. Nämä peilaamisen hetket ovat juuri niitä tilanteita, kun koemme voimakkaita tunteita, jotka syntyvät kanssaeläjien sanoista tai teoista. Tunteet ovat huomattavan voimakkaat juuri siksi, että niissä on myös menneisyyden voima. Aivan kuin toinen ihminen osoittaisi tietämättään ja tahattomasti taskulampulla kohtaan, jossa sinun kipu-, ja kasvukohtasi on. Valaisisi sinussa näkemään jotain, mitä et tiennyt olevan tai et ole halunnut myöntää olevan, vaikka sinulla olisi siitä ehkä aavistus ollutkin. Hän tuo toiminnallaan sinulle nähtäväksi sinun varjosi.

Kuvitellaan tilanne, jossa olet tutustumassa uuteen ihmiseen. Sinun elämässäsi on takana useampi ihmissuhde, joissa olet pettynyt, menettänyt luottamuksen toisiin ihmisiin. Tämä uusi tuttavasi lupaa tulla tapaamiseen klo. 18.00. Ikävä kyllä liikenneruuhkan vuoksi hän myöhästyykin hieman, ja on todella harmissaan. Mutta ne Sinun ajatuksesi, uutta Ystävääsi odotellessasi, ovat täynnä voimaa tunteista, jotka nousevat sisältäsi huomatessasi, että ystäväsi ei olekaan ajoissa paikalla; pettymys, epävarmuus, huonommuus, hylätyksi tuleminen, yksinjääminen vuorottelevat mielessäsi. Ajatukset ja kysymykset pyörivät mielessäsi. Mietit, lähdetkö jo paikalta? Eikö hän halunnutkaan tavata sinua? Olisihan se pitänyt arvata, että näin minulle kuitenkin käy? Millainen ihminen voi toimia niin, että jättää tulematta sovittuun tapaamiseen? Vähitellen koet vihaa ja kiukkua. Olisihan toinen voinut ilmoittaa, jos ei tule.

Miksi tunteet ovat niin voimakkaat? Onko tilanteessa olevat tunteet toisen aiheuttamia? Ajatellaanpa ihmistä, jolla ei ole kokemusta jätetyksi tai hylätyksi tulemisesta. Hänen ei ole koskaan tarvinnut pettyä toiseen ihmiseen. Hänen ajatuksensa eivät lähde kiertämään samanlaista kehää. Hän tilaa ehkä juotavaa, istuu odottelemaan tai laittaa ehkä viestin, onko jotain sattunut. Ehkä ajattelee, että toinen ilmoittaa pian, jos jotain estettä on tullut. Hänen on helppo olla, rentoutua odotellessa, ilman ikäviä tunteita.

Varjotyöskentely, mitä teemme varjoille? 

Varjotyöskentely on omien tunteiden ja kielteisinä pitämien piirteiden myöntämistä, tunnistamista, kohtaamista ja hyväksymistä. Uudelleen läpi elämistä. Juuri siinä kohdassa, missä koemme voimakkaan tunteen, meillä on ihana mahdollisuus nähdä sisäämme ja tuoda varjo esille. 

Tarvitsemme toisiamme näyttämään kasvukohtamme. Mikä järjettömän suuri lahja kasvusi ja eheytymisesi kannalta on, kun lähellä oleva ihminen osuu johonkin, jota et ole vielä huomannut tai tiennyt itsessäsi olevan.

Usein emme näe, että toinen ei ole se, joka kivun aiheutti. Hän vain näytti, missä Sinulla haava on. Ilman tätä tekoa, et ehkä edes tietäisi olevasi rikki, haavoilla sieltä, minne juuri sattui. Ja jos et tiedä, kuinka korjaat? Kun sisällämme on haava, ja jonkun osuessa siihen, se tuottaa kipua. Silloin huomaamme sen, ja saamme hoitaa sen. Kuinka käy haavalle, joka on peitetty ja jota ei hoideta ja puhdisteta? Luonnollisesti se tulehtuu, pahenee ja laajenee. Joskus tosi pahaksi, ennen kuin kiinnitämme siihen huomiota. Vasta kun lyömme tulehtuneen varpaamme johonkin, tajuamme kuinka paha tilanne onkaan. Onneksi varvas osui, ja voimme nähdä haavan. Voimme sen pestä ja puhdistaa, hoivata, kunnes haavaa ei ole, ja kävely on helpompaa ja kevyempää. Emme yleensä suutu sille esineelle, johon varvas osuu, kiukuttelemme ehkä hetken kivusta. Miksi siis suuttuisit ihmiselle, joka näyttää kipusi? Voimme hetken kiukutella kipuamme, mutta on turha syyttää Häntä, joka sen näytti – tulehdus oli jo sinussa.

Mutta mitä sitten tapahtuu, kun varjomme näytetään meille? Olemmeko kiitollisia ja iloisia saadessamme nähdä, missä meillä vielä on kohtia, jotka vaativat huomiota? Vai onko reaktiomme jotain ihan muuta? Lähdemme syyttelemään, puolustautumaan tai haluamme paeta paikalta. Ehkä käännämme selkämme ihmiselle, joka aiheuttaa ikäviä tunteita. 

Miksi sitten et haluaisi nähdä kaikkia puolia itsessäsi? Ensinnäkin kielteisiksi mieltämämme tunteet tekevät kipeää, ne tuntuvat pahalle ja haluamme niitä välttää viimeiseen asti. Jos jokin laukaisee näitä tunteita, tunnemme ärtymystä tätä laukaisevaa tekijää kohtaan. Usein se on joku lähimmäisistämme. Emme halua tuntea vihaa, katkeruutta, pettymystä ja surua. Miellämme usein tietyt tunteet kielletyiksi, huonoiksi, alentaviksi tai hävettäviksi.   

Toinen syy, miksi reagoimme tilanteissa voimakkaasti puolustautuen, hyökäten tai paeten on  se, ettemme halua kokea huonommuutta tai epäonnistumista; Emme halua nähdä itsessämme sitä heikkoutta, jollaiseksi miellämme esim. yksinjäämisen pelon tai syyllisyyden tunteen. Emme ehkä haluaisi myöntää edes itsellemme, mikä on suuttumuksemme todellinen syy. Emme halua nähdä, että puolustaudumme ja hermostumme siksi, että meihin sattuu tai me pelkäämme. Mutta ei ole heikkoutta, vaan on inhimillisyyttä kokea erilaisia tunteita.

Miksi varjot pitäisi nähdä?

Miksi varjot tosiaan pitäisi nähdä, jos emme edes aina tiedä niiden olemassaolosta? Jos ne eivät vaivaa meitä itseämme? Kun syvälle sisällemme jää negatiivinen tunne tai muisto, se kuluttaa energiaamme ja käyttää voimavarojamme, jotka olisivat olleet tarpeellisia kehomme eheyttämisessä ja luonnollisessa paranemisprosessissa, tai elinvoiman ja terveyden ylläpidossa. Ajan kuluessa keho alkaa nostamaan pintaan kipuja, särkyjä, ahdistusta, masennusta, toivottomuutta ja pahimmillaan jopa vakavampia sairauksia. Keho haluaa eroon näistä syvälle painetuista tunteista. Kehon erilaiset oireet ovat tyypillisiä, kun alitajunta ja keho ovat keränneet liikaa tunnetaakkaa sisälleen.

On toinenkin syy, miksi näistä varjoista on hyvä puhua. Kun kehossamme on paljon piilotettuja, kielletyksi miellettyjä tunteita,, todellinen olemuksemme; onnellisuus, rauha ja tasapaino on hukassa. Emme pääse kokemaan puhtaasti niitä tunteita, joita olemukseemme aidosti kuuluu; iloa, rakkautta ja kiitollisuutta. Enemmän meidän todellisesta olemuksestamme kirjoitan blogissani; Ihmisyys, ja ihmisyyden monet muodot. Pääset halutessasi lukemaan sen tästä.

On pelottavaa, jos koitamme piilottaa varjomme. Voimme väittää, että emme koe koskaan vihaa ketään tai mitään kohtaan. Se ei ole totta, emme vain ole oppinut sitä tunnistamaan, emme ole antanut sille tunteelle lupaa tulla itsessämme esille, koitamme kaikin keinoin sen kieltää. Mitä kovemmin koitamme sen piilottaa, sen voimakkaammin se haluaa tulla nähdyksi ja hyväksytyksi.  Vaikka sanomme, ettemme tunne vihaa, kokiessamme epäoikeudenmukaista käytöstä, kehomme ja tunteemme ovat eri mieltä. Saatamme “tihkua” vihaa puhumalla ivallisesti tai alentavasti ihmisestä joka on meitä loukannut, mutta emme myönnä vihaamme. Voimme olla kateellisia, mutta emme halua myöntää tunnetta omaksi. Silti saatamme vähätellä toisen saavutuksia, paljastaen kuitenkin samalla oman kateutemme. Pahinta varmasti on tilanteet, joissa tunteita ei haluta kohdata, niitä padotaan, ja kun ne nousevat jonkin tapahtuman laukaisemana rajusti pintaan, toimimmekin harkitsemattomasti, impulsiivisesti ja täysin tunteiden ohjaamana.

Oman varjon heijastaminen toiseen

Kun varjoomme osuu valo, emmekä ole sitä valmiita näkemään, koemme helpommaksi kääntää oma varjomme toiselle kannettavaksi. Heijastamme siis omia varjojamme toisen päälle syyttelemällä häntä, joka kivun paljasti. Suutumme hänelle, joka myöhästyi ruuhkan takia näkemättä, miksi se Minuun sattui. Emme tee tätä pahuuttamme, vaan yleensä aidosti luulemme, että kivun aiheutti toisen toiminta. Emme yksinkertaisesti näe tai halua nähdä, minne taskulampun valo osuu. Silloin ainoa keinomme on puolustautua tai syyttää asiasta jotain muuta henkilöä tai tapahtumaa.

Miten puhdistamme sen varjon, jonka olemme heijastaneet toiseen hermostumalla tai syyttelemällä? Näkemällä oman varjomme ja kääntymällä sitä kohti. Mutta myös myöntämällä toiselle sen, mitä nyt itsessämme näemme. Anteeksi pyytämällä. Näin poistamme myös itsestämme syyllisyyden. Ei syyllisyyttä siitä varjosta, joka sisällämme on, vaan syyllisyys siitä, että syytimme toista henkilöä peittääksemme oman varjomme. Poistamalla syyllisyyden itsestämme pyytämällä anteeksi käytöstämme, poistamme hänen päälleen heittämämme varjon – sen virheellisen peilikuvan, jonka olemme heijastaneet häneen.

Haluan kuitenkin lisätä tähän, että aina ihmisten toiminta ei ole hyväksyttävää. On tervettä osata/oppia erottamaan toisesta ihmisestä aito pahuus ja ilkeys, loukkaava tai epäkunnioittava käytös. Näissä tilanteissa kiukun voiman käyttö onkin oikeutettua, jotta omat rajat tulevat nähdyksi. 

Kuinka valaisen varjoni? 

Keräämällä rohkeutemme ja alkamalla mielenkiinnolla, rakkaudella ja hyväksynnällä näkemään ne varjot, mitä kulloinkin valaistaan, meille aukeaa upeita tilaisuuksia olla itsellemme se turvallinen aikuinen, jota olisimme tarvinneet tapahtumahetkellä. Nyt voimme “elää tunteen läpi”, kokien, nähden ja hyväksyen tunne sellaisena, kuin se olisi pitänyt nähdä silloin. Kohtaamme rakkaudella ja myötätunnolla ne tunteet, joita olemme kuljettaneet pitkiäkin aikoja kehossamme mukanamme, ja niiden voima alkaa menettää tehonsa meissä. Kohtaamalla kerta toisensa jälkeen sisäisiä kipujamme, kasvamme olemaan itsellemme turvallinen ja rakastava aikuinen, ja jatkamme itsemme “kasvatusta” siitä, mihin huoltajamme jäi. 

Tällä tavoin rakennamme itsellemme uutta pohjaa, joka antaa meille turvan ja rakkauden meissä itsessämme. Juuri tähän tarvitsemme edellisessä blogissani esille tuomaa rakkautta itseen. Rakkaus on tehokkain parantaja haavoissa, joita olemme sisällämme saaneet. Rakkaus ja Myötätunto itseä, omia tunteita ja kokemuksia kohtaan. Jos et ole vielä lukenut tekstiä rakkaudesta, linkki siihen löytyy tästä.

Varjotyö palkitsee, tuomalla esiin Sinut, joka oikeasti olet

Kun varjot väistyvät, yksi kerrallaan, valo valtaa alaa. Opimme näkemään aina vain helpommin ja helpommin, mihin kohtaan valokeila itsessä osuu. Näkemällä omat varjomme, ja tuomalla ne valoon, eli hyväksymällä kaikki puolet itsestämme, kasvamme siksi aidoksi, kokonaiseksi ihmiseksi, joka olimme jo silloin kun synnymme. Synnymme uudelleen. Kun synnymme uudelleen, tunteet alkavat tehdä sitä tehtävää, mihin ne ovat tarkoitettu. Ne saavat merkityksen tienviittoina ja oppaina elämässä. 

Tekemällä tätä varjotyötä, tulemme vähitellen nähdyksi sellaisina kuin olemme. Puhdistamalla näin itseämme kerros kerrokselta, poistamme eriväriset, vääristävät linssit silmiemme edestä linssi kerrallaan, ja alamme elää ja kokea todellisuuden sellaisena, kuin se on, eikä sellaisena, kuin luulimme sen olevan. Ei sellaisena, kuin se kokemuksiemme takaa näyttäytyi. 

Huomaamme, ettei toisissa ihmisissä ja ympäröivässä maailmassa olekaan niin paljon syytä ja vikaa, kuin olemme luulleet olevan. Koska emme enää heijasta omasta varjostamme  varjoa toiseen, näemme myös toiset ihmiset sellaisina, kuin he oikeasti tässä hetkessä ovat. 

Meistä jokainen on omalla matkalla täällä takaisin kohti ominta itseään, toiset tietoisemmin kuin toiset, mutta elämän ohjaamana jokainen sitä kohtaa kulkee, jos suostuu elämän ohjattavaksi. On jokaisen ihmisen oma valinta, haluaako kuunnella ohjausta, haluaako nähdä omat varjonsa, ja kasvaa kohti todellisuutta. Jos ei halua kasvaa, valitsee toisin, ehkä nähden toisissa ihmisissä ja elämässä syyllisen oman elämän kipukohdissa.

Ihminen, joka on suostunut elämän kasvattamaksi, ja haluaa kasvaa, voi nähdä toisten keskeneräisyyden. Kun on itsessä tuonut valoon, eli tietoisuuteen omat varjonsa, sama valo valaisee hänen silmissään myös toisten varjot. Erona aiempaan kuitenkin on, että tietoisuuttaan kasvattaneella ihmisellä ei ole tarvetta muuttaa toista, pakottaa näkemään omia varjojaan tai kasvamaan tiettyyn suuntaan. Hän tietää, että jokaisen on itse nähtävä omat kasvun kohtansa, omaan tahtiinsa. 

Joskus omien varjojen näkeminen ja läpieläminen, tunteiden kohtaaminen ja niistä irti päästäminen voi olla hankalaa, pelottavaakin. BodyMind Energy Balancing- energiahoidoilla näiden tunteiden kohtaaminen ja hoitaminen on helppoa ja turvallista. Enemmän energiahoidoista  https://kosketuksenlampo.fi/uncategorized/energiahoito/ tai https://suomenenergiahoitajat.fi/ .

Heräsikö ajatuksia? – Jaa ne kommenteissa: