ONKO KOHTALOMME MÄÄRÄTTY ENNALTA?

Haluatko kuunnella tekstin lukemisen sijaan? Voit tehdä sen tästä:

Ääninauhan taustamusiikki: Youth by @iksonmusic

Oletko Aku Ankka vai Hannu Hanhi, ja voitko siihen vaikuttaa itse? Saatamme joskus ihmetellä, miksi joillekin ihmisille kaikki asiat näyttäytyvät aina kauniina ja helppoina. Asiat ovat hyvin ja he jopa vaikuttavat olevan terveempiä kuin muut ihmiset. Toisille taas kasaantuu kaikki sairaudet, heille tulee toistuvasti vastaan pahantahtoisia ihmisiä tai elämä kohtelee milloin milläkin tavalla kaltoin. Jotkut ihmiset tuntuvat taas näkevän kaikissa tapahtumissa pelottavuutta. Elämä tuntuu olevan vaarallista, eikä mitään uskalla tehdä, jotta mitään pahaa ei pääsisi tapahtumaan. He ovat täysin varmoja, että heille sattuu pian jotain ikävää. Toiset taas pärjäävät kaikessa, mitä he aloittavat. He tietävät olevansa johtajia, eivätkä kaipaa toisten ihmisten apua tai tukea. He voivat jopa kävellä toisten yli päästäkseen omaan tavoitteeseensa.

Mistä tässä kaikessa oikein on kysymys? Onko joillekin vain annettu niin paljon huonommat kortit elämään, että heillä asiat ovat aina paljon heikommin? Toiset taas syntyivät onnekkaiden tähtien alla, ja saavat hymyillen elää koko elämänsä. Ehkä tosiaan tuolla, syntymällä ja lapsuudella, on vaikutusta siihen, kuinka ihmisen elämä muodostuu. Nimittäin sillä, millaisen alun ihminen saa. Millaisilla kokemuksilla, opeilla, kohtelulla, kohtaamisella ja kasvatuksella hän aloittaa elämänsä. Kirjoitin edellisessä blogissani tunteista, niiden tarkoituksesta ja kohtaamisesta. Jos saamme etenkin elämämme alkutaipaleella huomiota ja hoivaa, jossa kohdataan empatialla ja rakkaudella tunteemme ja tarpeemme, meidän pelkomme huomioidaan ja voidaan tarjota turvallinen ympäristö kokea ja elää maailmaa, on selvää, että sillä on vaikutusta siihen, kuinka tulemme kokemaan maailman tulevaisuudessakin.

Lapsuudessa saadut eväät; niilläkö on elettävä koko loppuelämämme?

Jos koemme lapsena paljon pelkoja, emmekä saa aikuiselta apua ja turvaa, luonnollisesti meihin kasvaa helpommin turvattomuus. Alamme varmistelemaan elämän sujumista ja välttämään ns. pelottavia ja vaarallisia asioita. Elämä muodostuu varomiseksi ja varmisteluksi. Tai otamme pelosta niin sanotun ylivallan ja päätämme olla pärjääviä ja selvitä itse tarvitsematta siihen ketään toista ihmistä. Voimme jopa vahvistaa omaa voimaamme yrittämällä alistaa muita.

Jos emme ole varmoja vanhemman rakkaudesta ja huolenpidosta. Jos koemme, että olemalla vain tietynlaisia ja toimimalla vain tietyllä tavalla, olemme rakkauden ja huolenpidon arvoisia, muokkaamme helposti omaa käytöstämme sellaiseksi, jollaisena kuvittelemme olevamme hyväksyttyjä. Meistä kasvaa suorittajia, kilttejä ja huomaamattomia.

Juuri tästä on kyse, kun katsomme, kuinka elämämme sujuu. Luulemme kyllä, että meillä on oma tahto ja toimimme, kuten itse haluamme, mutta niin kauan kuin olemme unessa, tiedostamattomia alitajuntamme ohjauksesta, toimimme täysin alitajuntamme ohjelmoinnin mukaan. Alitajunnan ohjauksella tarkoitan siis toimintamalleja, jotka sisäistämme jo lapsena. Tämä sisäistys on niin voimakasta, että emme sitä pysty ennen heräämistämme tiedostamaan. 

Suoritamme, pienennämme tai suurennamme itseämme, varomme ottamasta mitään riskejä. Ja näin rajaamme elämämme pienemmäksi, kuin mitä se todellisuudessa on. Elämme alitajunnasta heijastuvan illuusion maailmassa. Kuljemme unessa ja luulemme elävämme elämää, joka meille on annettu, voimatta vaikuttaa siihen mitenkään itse. Usein vielä kuulemme, että meille jokaiselle on annettu oma ristimme, joka meidän on kannettava. Tai elämä on vain tällaista, tai elämä nyt vain koettelee, meidän tulee vain kestää. 

Mielestäni meidän ei tule vain kestää. Ei meille anneta koettelemuksia kiusaksi vain siksi, että joku haluaa testata meidän kestävyyttämme. Testata, jaksammeko puurtaa aina vain isomman kuorman alla. Meille annetaan kaikki niin sanotut koettelemukset rakkaudesta. Jokainen koettelemuksena pitämämme asia on yritys herättää Sinut näkemään todellisuus. Yritys herättää Sinut huomaamaan, että se maailma jossa elät, on sisällesi ohjelmoitu ulkoapäin. 

On kuitenkin sanottava, että vaikka heräisimmekin, meistä löytyy yhä vain lisää ja lisää kerroksia, jotka estävät näkemästä sitä kaikkea totuutta joka ympärillämme on. Olemme kuin sipuli, josta kuorimme kerroksia yksi toisensa jälkeen. Emme siis selviä pimeydestä valoon sillä, että yhden kerran huomaamme varjon ja valaisemme sen, vaan meidän tulee olla hereillä koko ajan, ja huomata varjomme yhä uudelleen ja uudelleen. Siksi niitä niin sanottuja koettelemuksia tarvitsemme jatkossakin. Meissä on useita kerroksia erilaisia alitajuisia ohjauksia, jotka joudumme näkemään yksi toisensa jälkeen. Puhdistamaan ja valaisemaan. On kuin joutuisimme kohtaamaan oman egon kuoleman yhä uudelleen, joutumalla nöyrtymään, näkemään sisällämme olevat asiat, jotka meitä ohjaavat tietämättämme. On siis iso ero sillä, ajattelemmeko, että joudumme kestämään koettelemukset vain pakosta, vai ajattelemmeko, että niiden avulla voimme vapautua elämään. Sillä vaikka kerroksia olisi paljon ja egon kuolemia useita, jokaisen kerroksen jälkeen varjot Sinussa vähenevät ja valo lisääntyy. Jos ajattelemme, että koettelemukset ovat vain annettu kestettäväksi, kyytistelemme vain kipujemme alla, mutta emme ole valmiita tekemään töitä päästäksemme kipujemme yläpuolelle.

Miten alitajunta vaikuttaa meihin ja elämäämme? 

Alitajunnassa sijaitsee edellä kuvattujen toiminta mallien lisäksi myös tunnekokemuksemme. Itse asiassa, alitajuntaan varastoituu kaikki, mitä elämäsi aikana olet kokenut. Kaikki mitä koet heti syntymässä, ehkä jo raskauden aikana pienenä sikiönä, vastasyntyneenä ja lapsuudessa. Puhumattakaan myöhemmästä elämästä.

Korostan kuitenkin siksi tuota elämämme alkuvaihetta alitajunnan kannalta tärkeänä aikana, koska elämme noin seitsemään ikävuoteen asti hypnoosin kaltaisessa tilassa, jolloin otamme kaiken tiedon ja tapahtuman kyselemättä ja kyseenalaistamatta vastaa. Tämä on aika, jolloin luomme pohjaa tulevalle elämälle. Nämä kaavat ja mallit muodostavat pohjan, josta alitajunta meitä alkaa ohjaamaan. Usein emme ole lainkaan tietoisia, että meillä on tällainen alitajunta tai piilopaikka, jossa oleva tietokone ohjaa meitä, halusimmepa sitä tai emme. Jos emme ole jostain olemassa olevasta tietoinen, emme myöskään voi vaikuttaa sen toimintaan. 

Toimimme hyvin pitkälle tämän varhaisen lapsuuden alitajuisten kaavojen mukaan. On siis ymmärrettävää, että saamme siten elämässämme aina lisää ja lisää alitajuntaamme vahvistavia kokemuksia. Ja näin tietyt asiat alkavat muodostua jopa persoonaksemme.

Kuvitellaan tilanne, jossa lapsi ei ole saanut näyttää tunteitaan ympäristössä, jossa vietti varhaisen lapsuuden. Hän vetäytyy ehkä muista kauemmaksi ollakseen hyväksytty tai välttääkseen vanhempien turhautumisen. Mutta koska hän vetäytyy, huomio ei häneen ehkä juurikaan kohdistu. Hän kokee ehkä yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemista. Päiväkodissa sama kaava toistuu. Lapsi tietää jo, että olemalla hiljaa ja syrjässä, hänelle ei olla vihaisia, ja ehkä hänet hyväksytäänkin. Kiltti lapsi, joka leikkii hiljaa itsekseen, jää jälleen ison lapsilauman taakse, vaille huomiota ja hellyyttä. Yksinäisyys ja hylkäämisen kokemus vahvistuvat. Tämä on jo osa lapsen olemusta, hän ehkä jo itsekin ajattelee, ettei ole huomion arvoinen. Hänessä täytyy olla jokin vika, koska vaikka hän on kiltti, häntä ei huomata. Kierre vaikuttaa jo hänen itsetuntoonsa. Huono itsetunto, hiljainen ja vetäytyvä olemus koulussa kiinnittää ehkä juuri vastakkaisen energian puoleensa. Ehkä toisella tavalla itsetunnoltaan heikko lapsi, jolla on erilainen tapa oman itsetunnon kasvattamiseen ja oman paikan löytämiseen, ottaakin tämän hiljaisen kohteekseen ja kiusaa tätä tämän arkuudestaan. Niinpä tämä toinen, joka peittää heikkouttaan voimakkaan roolilla, vahvistaa lapsuudessa alitajuntaansa saamalla mallilla, ja samalla vahvistuu hiljaisen lapsen kuva itsestään heikkona ja huonompana.

Koska emme ole tietoisia alitajunnastamme, emme useinkaan ole tietoisia myöskään siitä, millaisia malleja tai kaavoja alitajunnassamme on syntynyt. Tämän vuoksi elämässämme toistuukin usein samat kaavat. Tulemme koulukiusatuiksi, työpaikkakiusatuksi tai naapurin vihan kohteeksi, aina uudelleen ja uudelleen. Eikä auta, vaikka vaihtaisimme työ- tai asuinpaikkaamme. On kuin sama vaiva seuraisi meitä kuin kirous. Tai voimme epäonnistua parisuhteissamme yhä uudelleen ja uudelleen, ymmärtämättä mistä on kysymys. Tai on kuin olisimme jatkuvasti jonkin uuden sairauden kourissa, vaikka kuinka terveellisesti koittaisimme elää. Toistamme samaa mallia yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes heräämme tiedostamaan oman alitajuntamme ja sen toimintamekanismin.  

Mielen voimallako eteenpäin?

Jos vain päättäisimme muuttaa tilannetta, eikö se auttaisi? Alkaisimme olemaan reippaita ja puheliaita. Päättäisimme, ettemme enää koskaan hyökkää kenenkään kimppuun, ja alistaisi häntä. Päättäisimme olla niin mukavia seuraavassa parisuhteessa, että toinen ei vain voisi olla rakastamatta minua. Tai jos vain päättäisimme olla loukkaantumatta, hermostumatta tai kokematta kiukkua tai mustasukkaisuutta.

Jos tämä olisi näin helppoa, toimisimme kaikki ilman isoja tunteita, ymmärtäisimme toisiamme, ja eläisimme sovussa itsemme ja ympäristömme kanssa. Mutta kuten aiemmin mainitsin, me emme hallitse ja määrää mielemme avulla juurikaan elämäämme ja sen suuntaa. Emme voi päättää olla kokematta jotain tiettyä tunnetta tietyssä tilanteessa. Jos näin teemme, joudumme kieltämään tunteen, ja pahennamme sisäisiä tunnelukkojamme yhä pahemmin. Mielemme ei ohjaa, vaan alitajuntamme.

Mikään näistä ei ole mielemme hallittavissa. Saatamme onnistua hetken, ehkä jopa muutamia kuukausia toimia mielen ohjauksella. Tähän varmaankin vaikuttaa millainen mielenlujuus ihmisellä on. Mutta lopulta alitajunta kuitenkin ottaa vallan. Alkuvuodesta aloitettu urheilu innostus lopahtaa, tai huomaamme pian, että olemme jälleen liukuneet samaan vanhaan kaavaan ruokailutottumusten kanssa.

Ulkomaailma heijastelee sitä, mitä meidän alitajuntamme on

Mitä tarkoittaa alitajunnasta heijastuva illuusio maailma? Tämä voi kuulostaa hullulle, mutta se tarkoittaa, että ulkomaailma ei ole absoluuttinen totuus. Ulkomaailma on siis meidän alitajuntamme luomus, jokaisella meillä omanlainen. Se heijastuu jokaiselle ihmiselle sellaisena, millainen hänen sisäinen maailmansa on. Ulkomaailma onkin siis heijastusta meidän sisäisestä maailmastamme. Ulkomaailma peilaa meille meidän sisäiset uskomukset ja toimintatapamme. Se peilaa meille meidän kipukohtamme. Mutta se peilaa myös meissä olevan ilon ja rakkauden. Tämä toimintamalli selittää sen, miksi olemme oman elämämme luojia. Muuttamalla sisäistä maailmaamme sekä näkemällä alitajuntamme ohjelmoinnit ja kaavat muutamme myös ulkoista maailmaamme.

Emme siis voi syyttää mitään, mikä on itsemme ulkopuolella, vaan vain sitä mitä on sisällämme. 

Kerroin jo aiemmin, kuinka toimimme tiedostamattomien mallien mukaan. Tarkemmin tarkasteltuna se ei vaikuta vain siihen, mihin suuntaan elämämme ohjautuu, vaan myös jokapäiväiseen toimintaan. Kirjoitin aiemmassa blogissani, Varjot, mitä ne ovat meissä, siitä, miksi toisen ihmisen toiminta tai erilaiset tapahtumat nostavat meissä tunteita pintaan. 

Niin pitkään, kun kuvittelemme, että joku toinen ihminen tai tapahtuma aiheuttaa meissä isoja tunnereaktioita tai olemme elämämme uhreja, emme ole tietoisia alitajuntamme toiminnasta. Tässä kohtaa syytämme toisia ihmisiä, tapahtumia, huonoa tuuria ja elämää omasta pahasta olostamme. Jos emme huomaa tässäkään vaiheessa kääntää katsetta sinne, missä tunteet ja kokemukset syntyvät, alamme ehkä katkeroitua elämälle. 

Paljas peili kertoo sen, mitä Sinussa on

Olen usein puhunut peilinä toimimisesta kasvun tukena. Juuri tässä yhteydessä peilien tärkeys korostuu. Toinen ihminen on peili, jossa näemme oman kasvun paikat. Kuinka hän sen voi peilata? Ajatellaan tilanne, jossa ystäväsi on luvannut hoitaa lapsiasi illanviettosi aikana. Koska hänellä on ylimääräistä aikaa, hän ajattelee auttaa Sinua ja siivoilee kotiasi. Palattuasi hän kertoo Sinulle iloisesti, että hän sai jopa siivottua kotiasi. Jostain syystä koetkin loukkaantuvasi tai vihastuvasi. Mistä siis on kyse? Toimiko ystäväsi väärin? Miksi viha tai loukkaantuminen nousi esiin. 

Ei kyse ollut ystäväsi toiminnasta. Ei hän toiminut väärin. On käännyttävä tässä tilanteessa itsesi puolen. Koska Sinulla heräsi nämä tunteet, ne olivat jo sinussa aiemmin, siellä sisälläsi odottamassa hetkeä, jolloin ne saavat tulla esille. Miksi tilanne sai tunteet nousemaan, on oikea kysymys? Oikea vastaus ei ole siksi, koska ystäväni meni siivoilemaan, vaikka en ollut pyytänyt. Oikea vastaus voisi olla, siksi, koska koin siinä hetkessä huonommuutta, ehkä epäonnistumista, etten ollut itse ehtinyt tai jaksanut siivoilla. Kun sitten ystäväni sen teki, hän muistutti minua omasta mieleni luomasta kuvasta, jossa olen saamaton tai huonompi kuin toinen, ystäväni. Oikea kohde, johon huomio pitää kiinnittää, on Sinun huonommuuden tunteesi. Se pieni lapsi sisälläsi, joka kokee huonommuutta, kun äiti siivoaa lastenhuonetta ja antaa ehkä kiukkunsa näkyä, ehkä toruu, kun et taaskaan ole saanut huonettasi itse siivottua. Tämä lapsi tarvitsee syliä. Hän tarvitsee Sinut lähelleen, kertomaan, että Sinä et ole huonompi. Tässä hetkessä koet tunteen ja lohdutat itseäsi. 

Niin kauan kuin sisällämme on edellä kuvatun tapaisia triggereitä, varjoja, joista emme ole tietoisia, ympäristömme luonnollisesti painelee näitä pisteitä tietämättään. Olemme kuin ulkoapäin ohjattavia sätkynukkeja, joita kuka tahansa voi tönäistä liikkeelle ja reagoimaan. Tätä tapahtuu niin kauan, kunnes itse muutamme tilannetta. Huomaamme alitajunnan toimintamekanismin ja valaisemme näin jokaisen kipukohtamme. 

Myös rakkauden heijastus on  alitajunnan heijastusta ulkomaailmasta

Ainoa keino elämän ja sen suunnan muuttamiseen onkin siis oman alitajunnan pimeiden kohtien etsiminen, löytäminen ja valaiseminen. Valaisemalla varjot, ne muuttuvat valoksi. Valaistu alitajunta heijastaa ympäristöä Sinulle aivan samalla tavoin kuin valaisematonkin. Valaistussa alitajunnassa, Sinussa, asuu silloin rakkaus. Valo on rakkautta. Kun heijastat rakkautta, hyväksyntää, ympäristösi heijastaa peilin lailla sitä Sinulle takaisin. 

Siinä, missä toinen ihminen peilasi Sinulle aiemmin kipukohtiasi, jotka tulivat kohdattavaksesi, hän toimii peilinä nyt myös rakkaudessa. Se rakkaus, jota ulkoapäin luulet saavasi, onkin vain heijastusta omasta sisäisestä rakkaudestasi. Vaikka Sinussa olisi edelleen varjoja, jotka toisinaan tuottavat kipua, toisesta heijastuva rakkaus, joka Sinussa kasvaa, auttaa Sinua korjaamaan itseäsi yhä enemmän ja enemmän. Rakkauden peili korjaa ja eheyttää näyttäen meidän oman kokomme ja todellisen olomuotomme. Tilassa, jossa kahden ihmisen alitajunta on puhdistunut yhä enemmän rakkaudelle, voimme tulla kohdatuksi aitona, omana itsenämme, hyväksytysti, tuomitsematta. Mutta kaikki alkaa jälleen itsesi rakastamisesta. Jos haluat lukea enemmän itsesi rakastamisesta, linkki aiemmin kirjoittamaan blogiini aiheesta löytyy tästä.